Kunnon ruisleipää

Kirjoitin jo aikaisemmin Markkinointi-suomi-sanakirja-postauksessani siitä, miten nykyään ruisleivällä tarkoitetaan vähän mitä sattuu.

Viime vuosina on alkanut onneksi tulla kauppoihin eri leipomoiden ruisleipiä, joissa on käytetty jauhoina pelkkiä ruisjauhoja. Esimerkkeinä mainittakoon Ehon leipomon ruis100-leivät, Vaasan & Vaasan 100 % Ruis -palaleivät ja Oululaisen luomujälkiuunileipä. Monet täysruisleivät ovat kuitenkin minun mielestäni kivikovia eivätkä edes kovin maukkaita.

Omaksi suosikikseni olen löytänyt Salosen leipomon reikäleivän. Se leivotaan ilman hiivaa eli perinteisellä taikinajuurimenetelmällä. En tiedä, johtuuko tuosta, mutta leipä on todella maukasta - oikean, kotona leivotun ruisleivän makuista. Sitä saa ainakin Olarin Prismasta pari kertaa viikosta hyvin tuoreena, jolloin se pysyy vielä monta päivää pehmeänä, eikä se myöhemminkään kovetu yhtä kovaksi kuin esimerkiksi Oululaisen luomujälkiuunileipä, jota syön toisinaan.

Ainoa moitteen sanani Salosen leivästä on suolapitoisuus (1,2 %). Vähempisuolaisiakin leipiä löytyy, eikä suolan määrä ainakin minun mielestäni tunnu maussa. Toinen ongelma on, että ainakin mainitussa Olarin Prismassa Salosen leipä loppuu toisinaan nopeasti. Ilmeisesti siis joku muukin tykkää siitä minun lisäkseni :)

(Kuva Salosen leipomon kotisivuilta.)

Muuta webissä!

Nykyään yhden jos toisenkin asian voi hoitaa näppärästi webissä. Testasin, arvattavasta syystä, Postin ja Väestörekisterikeskuksen (Maistraatin) yhteisen muuttoilmoituspalvelun. Samaisessa paikassa voi muuten muuttaa myös Postin tiedossa olevat yhteystietonsa, vaikkapa puhelinnumeron tai sähköpostiosoitteen.

Muuttoilmoituksen tekeminen webissä on kätevää useammastakin syystä. Omien päivittäisten reittieni (koulu-/työ-/harrastusmatkat) varrella ei ole postia, joten paperinen kaavake pitäisi hakea ihan erikseen. Sama koskee sen palauttamista. Toisekseen web-lomake osaa antaa automaattisesti vanhan osoitteen sekä sisäänkirjautuneen henkilön henkilötiedot. Vähemmän kirjoittamista, vähemmän vaaraa typottaa.

Kahdella ensimmäisellä kokeilukerralla palvelu kuitenkin herjasi aina, kun yritin antaa muuttopäivän. Tänään kun kokeilin kolmannen kerran, kaikki sujui mallikkaasti. Olen lähettänyt asiasta palautetta Postille, ja kerron myöhemmin, jos sieltä tulee jokin vastaus. Ehkä palvelu olettaa muuttopäivän olevan alle kuukauden päässä ilmoituksen tekopäivästä tai jotain sen kaltaista.

Nyt kun sain ilmoituksen tehtyä, voin kyllä suositella tuota palvelua. Se oli helppo- ja nopeakäyttöinen: vaiheita oli vain viisi, monet tiedot tosiaan tulivat automaattisesti ja palvelu vielä lopuksi antaa tarkistaa tiedot, ennen kuin vahvistaa ilmoituksen. Kuten paperikaavakkeessa, myös web-versiossa muuttoilmoituksen voi tehdä myös vain Maistraatille.

Ja kuten yleensä, Posti ja Maistraatti ilmoittavat osoitteenmuutoksen monelle taholle (Postin lista, Maistraatin lista). Ja taas säästyy vaivaa :)

Kotimaisempi vaihtoehto Uncle Ben'sille

Toisinaan, kun haluan tehdä ruokaa nopeasti ja helposti, ostan valmiin ateriakastikkeen. Sen joukkoon voi sitten lisätä kana-, possu-, nauta- tai soijasuikaleita sen mukaan, mitä haluaa ja/tai mitä kotoa löytyy.

Muinoin törmäsin K-kaupassa Jalostajan (varoitus: ainakin minulla kotisivut meinaavat jumittaa välillä selaimen) ateriakastikkeisiin. Nykyään käytän pelkästään niitä, jos valmiskastikkeen haluan. Ensinäkin oma peruskastikkeeni, eli Sweet & Sour, on Jalostajalla paljon maukkaampi kuin esim. Uncle Ben'silla, ei lainkaan niin imelä.

Moniin kauppojen merkkeihin (esim. Pirkka) verrattuna Jalostajan kastikkeissa on puolestaan fiksummat ravintoarvot. Monissa kastikkeissa hiilihydraatteja (eli Sweet & Sourin tapauksessa lähinnä sokeria = turhaa energiaa) on jopa 20-30 g/100 g, jolloin kaloreitakin kertyy helposti yli 100 kcal/100 g. Jalostajan Sweet & Sourissa energiaa on 29 kcal/100 g.

Jalostajan kastikkeet ovat myös aavistuksen edullisempia kuin brändätyt Uncle Ben'sit. Muistelisin viimeksi maksaaneni kastikepurkista 1,59 € tai 1,69 €, kun Uncle Ben'sista nyhdetään nykyään normaalitarjouksessakin 1,79-1,89 €. Kilohinnoista en mene sanomaan juuta tai jaata, mutta yhdestä Jalostajan purkista saa sen saman 2-4 annosta kuin Uncle Ben'sistakin. Kauppojen merkit lienevät vieläkin edullisempia, jos siis katsoo vain hintaa.

Lisäksi Jalostaja on kotimainen yritys. Se tuottaa muun muassa Auran sinappia, eli sitä nykyistä ns. oikeaa turun sinappia, kun Turun sinapin brändi myytiin ja valmistui siirtyi muualle. Jalostajan tehdas on - yllätys yllätys - Turussa.

Muuten Jalostajan tuotevalikoima on sellaista einestavaraa, jota itse en juuri käytä, mutta näihin ateriakastikkeisiin olen tykästynyt. Myös Sweet & Sour Spicy ja Chili ovat maukkaita, Curry-kastiketta en ole maistanut.

Itse olen ostanut kastikkeeni K-kaupoista (K-supermarket, Citymarket). Ainakaan täällä Espoossa en ole niitä nähnyt muiden ketjujen kaupoissa.

Talkkuna

Vanhemmalle ikäpolvelle hyvinkin tuttu mutta minun ikäisilleni varmaankin tuntemattomampi ruoka-aine on talkkuna. Se on vanha viljatuote, joka tunnetaan alkujaan Sisä-Suomessa: Hämeessä, Savossa, Karjalassa ja Kainuussa. Eri puolella Suomea talkkuna on valmistettu vähän eri raaka-aineista. Talkkunaa voidaan tehdä eri viljalajeista (kaura, ohra, ruis, vehnä) ja pavuista (herne).

Talkkuna valmistetaan keittämällä viljan jyviä tai papuja, kuivattamalla ne sitten riihessä (tai vastaavassa tilassa) tai uunissa ja sitten jauhamalla talkkuna jauhoksi. Myös se, kuinka pitkään jyviä keitetään ja kuinka karkeaksi talkkuna jauhetaan, vaihtelee alueittain (varmaan aikaisemmin jopa pitäjittäin). (Lähde: mm. Wikipedia)

Talkkuna on oiva korvike mysleille ja muroille. Se on huomattavasti vähemmän käsiteltyä ja koostuu kokonaan tai suurimmaksi osaksi viljasta tai pavuista. (Joissain talkkunoissa saattaa olla suolaa 0,5-1 %.) Sokeria ei talkkunassa ole, kuitua sen sijaan raaka-aineista riippuen 20-30 %. Talkkuna on kallista verrattuna tavallisiin jauhoihin, mutta mysleihin ja muroihin nähden se on edullista (halvimmat talkkunat maksavat yleensä noin 3-4 €/kg).

Itse käytän Hirvelän uunitalkkunaa. Sitä syötiin lapsuudenkodissani ja pidän mausta niin paljon, etten ole harkinnut muiden talkkunoiden kokeilemista. Itse ostan Hirveläni Prismasta, jossa se maksaa 2,99 €/kg. Suurimpien valmistajien talkkunoita (Hirvelä, Taivalkosken mylly) saa todennäköisesti ympäri Suomen, mutta kannattaa myös katsoa, löytyisikö kaupasta pienempien, paikallisten tuottajien talkkunaa.

Itse syön talkkunaa maidon ja viilin kanssa. (Suuri arkiherkku on pari desiä kylmää maitoa ja tarpeeksi, eli 4-5 rkl, talkkunaa kokkareina maidon joukossa. Nam!) Samalla tavoin sitä voi käyttää jogurtin ja piimän kanssa. Talkkunaa voi käyttää myös leivonnassa ja esim. korppujauhojen korvikkeena.

Vaihtoehtoja hiusten pesuun

Tavalliset shampoot, ovat ne sitten marketin tai kampaamon hyllyltä, ovat melkoisia kemikaalipommeja. Omat hiukseni ovat lähes piikkisuorat, nykyisellään vähän olkapään yli ulottuvat ja melko ohuet. Normaalit shampoot tekevät niistä normaaliakin ohuemmat, jatkuvasti takkuuntuvat, lituskaiset ja talvella valtavan sähköiset. Olen kokeillut vaikka minkälaisia hoitoaineita ja -tuotteita, mutta apu löytyi vasta, kun siirryin etsimään kokonaan uusia vaihtoehtoja.

Lueskelin pitkään Kuukuppikunnan foorumilla ketjua shampoosta luopumisesta. Ketjusta saa monenlaisia ideoita ja vinkkejä. Itse en ole (ainakaan vielä) uskaltautunut kokonaan shampoottomaan elämään, mutta vaihdoin viime kesänä käyttämään Vihreä kosmetiikan teepuushampoopalaa.

Alkuun käytin shampoopalan lisäksi Erittäin hienoa suomalaista hoitoainetta. Se ei sopinut shampoopalan kanssa laisinkaan (ainakaan omalla kohdallani). Hiuksistani tuli tahmeat ja klimppiintyvät. Vaikka välillä pesin tavallisella shampoolla, aina palatessani palashampoohon tahmaisuuskin palasi.

Olin jo luopua koko ideasta, kunnes päätin kokeilla viimeisenä vaihtoehtona omenaviinietikan käyttämistä hoitoaineena. Ideana on siis levittää hiuksiin pesun jälkeen laimennettua omenaviinietikkaa ja huuhdella se viileähköllä vedellä pois. Itse laimensin muistaakseni suhteessa 1,5 rkl omenaviinietikkaa ja noin 2,5 dl vettä. Myös väkiviinaetikkaa voi käyttää, mutta sen tuoksu ei välttämättä ole yhtä kiva :) ja sitä pitää laimentaa enemmän, koska se on vahvempaa!

Omenaviinietikan kanssa palashampoo alkoi toimia! Hiuksista tuli puhtaat mutta paksut. Ne myös pysyvät puhtaina vähintään pari päivää, vaikka tavallista shampoota käyttäessä hiukset on pakko pestä päivittäin, jotta kehtaa lähteä ulos.

Myöhemmin kesällä kokeilin vielä hurjemmalta kuulostaa hoitoainetta eli sitruunahappoa. Sitruunahappoa (näyttää ruokasuolalta) myydään apteekeissa, maksaa pari euroa per 100 grammaa. Siitä tehdään laimea vesiliuos (itse käytän nykyisin noin 1 tl sitruunahappoa ja 5 dl vettä), jota käytetään samoin kuin laimennettua omenaviinietikkaa. Itselläni sitruunahappoliuos toimii vieläkin paremmin kuin omenaviinietikka.

Syksyllä päätin yhdessä vaiheessa käyttää kaapeissa pyörivät shampoo- ja hoitoainejämät pois kuljeksimasta. Parin pesun jälkeen hiukset olivat jälleen ohuet, sähköiset ja jatkuvasti takussa. Jääräpäisesti käytin jämäpullot loppuun, ja nyt uuden vuoden puolella olen päässyt takaisin palashampoon pariin. Ihanaa! Vaikka olisi vähän enemmänkin pakkasta (enemmän ja enemmän.. tämän talven kylmimmätkin päivät ovat olleet vain noin -15 astetta), hiukset eivät ole lainkaan sähköiset. En myöskään tarvitse muotovaahtoa tai hiuslakkaa saadakseni volyymia hiksiini.

Itse tosiaan käytän Vihreä kosmetiikan teepuushampoopalaa; Vihreä kosmetiikalla on useita erilaisia palashampoita. Shampoopaloja on myös muilta valmistajilta, esim. Ruohonjuuressa on saatavilla muutama eri vaihtoehto ja myös Lush tekee palashampoita. Lushin shampoita ei aio kokeilla, sillä niissä on käytetty natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulphate, SLS / sodium laureth sulpahte, SLES) aivan kuten tavallisissa shampoissakin käytetään. Netistä löytyy sekä SLS-kammoisia että sitä puolustavia tahoja. En usko, että SLS on niin paha kuin mitä vainoharhaisimmat (?) väittävät, mutta olen huomannut, että päänahkani ei kuivu ja sitä myötä hilseile ja/tai tuota finnejä niin paljon, kun vältän SLS:a hiustenhoitotuotteissani.

Palashampoota on hankala kuljettaa märkänä, ja jotkut kokevat sitruunahappoliuosten läträämisen matkoilla hankalaksi. Itsekin käytän tavallisia pesuaineita (Erittäin hieno suomalainen shampoo ja hoitoaine, shampoossa on SLS:a mutta muuten raaka-ainelista on kelvollinen), kun käyn uimahallissa (kerran viikossa). Jos jollakulla on hyviä ideoita, miten palashampoota saa kuljetettua mukana, saa kertoa! (Lushilla on metallikoteloita heidän palashampoilleen, mutta niihin ei mahdu Vihreä kosmetiikan shampoopala.)

Purkkapallottelua

Nykyään purukumihyllyt pursuilevat jos jonkinlaista tuotetta. Jos miettii purkan varsinaista käyttötarkoitusta eli ksytolin saamista (mm. reikien ehkäisyyn), ainoa fiksu valinta on täysksylitolituote. (Tosin täysksylitoli on taas osastoa markkinointi-suomi-sanakirja: purkan makeutusaineista 100 % on ksylitolia, mutta koko purkan massasta ksylitolia onkin vain noin 65 %!)

Suomen tunnetuinta ja ns. Virallisen Purkan maineen saanutta Jenkkiä ei nykyään enää valmistetakaan Suomessa. Jenkin brändin omistaa Leaf, joka sulki viimeisen Suomen tehtaansa 2006 (Tekniikka & talous, Wikipedia). Suomessa valmistettua purkkaa saa ainakin Fazerilta; se itse väittää, että sillä on Suomen ainoa purukumitehdas.

Itse söin pitkään Jenkki Professionalia, koska se oli halvin täysksylitolipurkka, jota sai piparmintun (eli "sinisen jenkin") makuisena. Syksyllä bongasin Rainbow'n piparmintun makuisen täysksylitolipurkan ja siirryin siihen, juurikin koska hinta oli matalampi.

Vuodenvaihteen tienoilla Fazer aloitti näyttävän mainoskampanjan laajentaessaan purkkavalikoimiaan (mainosvalttina käytetään mm. edellämainittua suomalaisuutta). Valikoimiin tuli monenmakuisia täysksylitolipurkkia. Edellistä Rainbow-pussia on vielä jonkin verran jäljellä, mutta saattaapa olla, että siirryn Fazerin piparminttupurkkaan. Tulisipahan tuettua suomalaista työtä.

Sen sijaan olen jo ehtinyt maistaa Fazerin uutta Ässämix-purkkaa. Olin melkoisen pettynyt, sillä hedelmäpurukumit maistuivat hyvin perinteiseltä hedelmäpurkalta. Ainoastaan sitruunapurkka maistui jotenkin sitruunaiselta; omena ja mansikka sen sijaan olivat hyvin esanssisia eikä niitä kyllä erottaisi perushedelmäpurkasta millään. Salmiakkipurkka oli vähän voimakkaamman makuinen kuin salmiakkipurkat yleensä, muttei sekään mikään makuelämys. Pitää vielä testata, olisivatko Turkinpippuri- tai vinoneliösalmiakkipurkat yhtään parempia. Sinällään hyvänmakuinen purkka olisi terveellisempi vaihtoehto napostelukarkille.

The Ruoka

Pahoittelut typerästä, väärin kirjoitetusta ja huonoa huumoria osoittavasta otsikosta. Aion siis puhua THE-ruoasta, joka on oma lyhenteeni sanoista terveellistä, hyvää ja edullista. On helpompaa löytää kaupasta ruokaa, joka täyttää kaksi kriteeriä näistä kolmesta, mutta mistä löytyy tavaraa, joka olisi kaikkea kolmea? (Ja saati jos elämäänsä hankaloittaa pyrkimällä edes toisinaan ekologisuuteen ja/tai eettisyyteen ruokaostoksillaan...)

Oma vastaukseni on: etsimällä otsa kurtussa, tutkimalla valmistusaine- ja ravintosisältölistoja, lukemalla nettiä ja kirjallisuutta sekä ehdottomasti olemalla kuuntelematta mainoksia. Eli siis pitkäveteistä ja pitkäjänteisyyttä vaativaa puuhaa on tiedossa.

Maailma on täynnä "lahkoja", joilla jokaisella on oma käsityksensä terveellisestä ruoasta. Suurin osa kuitenkin jakaa tiettyjä yhtäläisyyksiä: kasviksia kannattaa käyttää reilusti, proteiinia on syytä saada ainakin se 0,8 grammaa/painokilo ja (ainakin) hyviä rasvoja pitää käyttää. Sokerihöttö ja muut ravintosisällöltään köyhät herkut eivät ole suositeltavia.

Tässä muutama resepti, jotka itselläni menevät THE-luokkaan. Varmaan jatkossakin lisäilen aiheeseen sopivia reseptejä tai kerron ruokatuotteista, joita löydän. Jos minun käsitykseni terveellisestä on eri kuin sinun, kannattaa antaa tekstin mennä toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Jos käsityksemme kohtaavat, toivottavasti löydät uusia ideoita!

Aikaisemmin julkaisemani varsin epämääräinen kasvissose-linssikeiton ohje sopii myös hyvin THE-luokkaan, kun kasvikset valitsee sesongin mukaan. Yleensäkin hakemalla proteiinia ruokaansa linsseistä ja pavuista (jotka ostaa kuivina ja liottaa sekä keittää itse) voi säästää pitkän pennin.

Porkkana-kaalilisäke (n. 1 annos)

1 keskikokoinen tai iso porkkana
pari isoa (valko)kaalinlehteä (tai vastaava määrä kaalin sisempiä, pienempiä lehtiä)
rasvaa (voita tai öljyä)
tuoretta inkivääriä (reilu 1 cm pätkä) tai inkivääritahnaa (reilu 1 tl)

Kuori porkkana ja pilko se tikuiksi. Pese kaalinlehdet ja suikaloi ne haluamasi kokoisiksi suikaleiksi tai paloiksi. Mikäli maustat tuoreella inkiväärillä, paista ensin pilkottua/raastettua inkivääriä hetki rasvassa ja lisää sitten kasvikset. Jos käytät inkivääritahnaa, lisää se vasta lopuksi. Kannattaa varoa paistaessa, etteivät kaalinlehdet tummu, vaan vain kypsyvät.

Tähän voi käyttää myös esimerkiksi savoijinkaalia tai kiinankaalia, jos haluaa pröystäillä :)

(Härkäpapu-)Falafelit (n. 35 kpl)

5 dl kuivia kikherneitä (tai härkäpapuja, jos suosii suomalaista)
vettä 1,5 litraa

2 sipulia
valkosipulin kynsiä oman maun mukaan
mausteita, esim. curry, juustokumina, jauhettu paprika, chili
2 rkl (oliivi)öljyä
0,5-1 dl seesaminsiemeniä

Liota papuja puoli vuorokautta (tai vaikka kokonainen vuorokausikin) vedessä. Veden voi halutessaan välillä vaihtaa (varsinkin härkäpavuista irtoaa veteen väriä ym. aika paljon alkuvaiheessa). Huom. Älä keitä papuja!

Pilko papujen sekaan sipuli ja valkosipuli (niitä ei kannata turhaan pilkkoa kovin pieniksi). Soseuta aineet esim. sauvasekoittimella. Lisää öljy (Tuo 2 rkl on ihan minimi sitten, voi laittaa enemmänkin!) ja seesaminsiemenet. Voit korvata ne myös tahinilla, jos sellaista sattuu olemaan kaapissa. Lisää mausteet; niiden kanssa ei kannata pihtailla, teelusikallinen per mauste on ihan minimi (poislukien ehkä chili, oman maun mukaan!). Surauta massa tasaiseksi.

Pyörittele massasta pullia ja paista ne uunissa 225 asteessa noin puoli tuntia.

Yleensähän falafelit uppopaistetaan, mutta uunissa tekeminen on mielestäni paljon helpompaa ja varmempaa. Uppopaistaessa pullat saattavat hajota, jos taikina ei ole sopivan tasaista ja kuivaa. Jos haluat uppopaistaa pullat, älä laita taikinaan öljyä, koska pullat imevät paistoöljyä itseensä, joten ylimääräistä "mehevöitystä" ei taikinavaiheessa tarvita.